Laituria rakentamassa

Palasimme takaisin mökillemme viettämään lomaunelmaa. Tällä kertaa se muodostui laiturin rakentelusta.
Irrotin ensin pintalaudat. Sitä on rakennettu kuin Iisakin kirkkoa ja lautojen kiinnitykseen oli käytetty nauloja ja erikantaisia ruuveja. Se hidasti tuhotyön tekemistä.

Sen jälkeen irrotin tukirakenteen tolppien varasta. Rakennetta oli korjailtu vuosikymmenten saatossa ja korjauksiin oli käytetty mitä ihmeellisempiä ratkaisuja. Tosin en voi voi niitä suuremmin moittia, koska ne kaikki olivat ihan omaa käsialaa.

Rakenteen paino on laskujeni mukaan noin 75 kg. Sen siirtäminen paljain käsin yksin vetten päällä oli eräänlainen insinööritaiteen urotyö.

Sain sen maihin!

Onneksi naapurimökiltä kuuluva iloinen puheensorina houkutteli tervehtimään Ruotsista saapuneita mökkiläisiä.
Kun ihmettelin miten sieltä koronapuutarhasta oikein on päästy tänne lintukotoon, sain vastaukseksi 8,5-prosenttisen oluttölkin ja aiheeseen liityvän kertomuksen.

Puolen tunnin rupattelun jälkeen palasin omalle tontille jatkamatta työntekoa.

Helteinen sää pakotti siirtymään työmaalle seuraavana päivänä jo kahdeksalta.
Olin varautunut päivään juomalla paljon ja koko päivän seuranani työmaalla oli urheilujuomaa ja mehua. Niitä kului päivän mittaan nelisen litraa. Mittari näytti varjossa 27 astetta. Laituri oli ihanasti auringossa, joten sain nauttia Suomen suvesta täysin rinnoin. (Mistähän tuollainenkin sanonta oikein juontaa?).

Ensin rakensin kahden hieman jo kulahtaneen puhelinpylvään varaan uuden alustan laiturille. Kiikkerän soutuveneen varassa tämä rakentelu oli mielenkiintoinen tasapainoittelu. Selvisin urakasta kastumatta ja kaatuilematta.

Touhun ehdottomasti mielenkiintoisin vaihe oli laiturirakenteen siirtäminen kuivalta maalta paikalleen. Siinä sitä ottivat lujasti yhteen 75-kiloinen laituri ja 85-kiloinen jässikkä.
Vielä tällä kertaa jässikkä voitti gladiaattoreiden taistelun. Mutta sanokaa minun sanoneen, että tämä oli kyllä laitimmainen kerta.

Ollaan jo voiton puolella!

Välillä kävin keittämässä ensimmäiselle vaimolleni aamukahvit ja kehotin häntä tulemaan kun kiireiltään ehtii katsomaan työmaan edistymistä. Hän tuli ja kysyi olenko ihan terve ja katosi paikalta! No, minulla on kokemusta vuosien varrelta, että nämä työmaat eivät ole hirveän kiinnostavia ja apumiehillä on ollut tapana hävitä nopeasti horisonttiin.
Rakenne tuli paikoilleen ja rihtattua oikeaan asentoon.

Sen jälkeen alkoi pintalautojen ruuvaaminen paikoilleen. Ei sekään ollut kauhean kivaa huonoselkäiselle karpaasille. Kolmelta lopetin työt. Muutama pintalauta jäi vielä ruuvaamatta mutta paukut olivat vähissä. 

Illaksi olin kutsunut eiliset naapurimme kylään kuohuviinille. He toivat mukanaan neljäkymmentä rapua. Olivat emännän itse valmistamia ja taivaallisen hyviä. Siinä se ilta vierähti ja taisi siinä kuoharin lisäksi jotakin muutakin suunkostuketta löytyä!

Melkein valmis!