Oksvuorella

Kun oli tultu kaupunkiin hellettä pitämään ilmastoituun huushollin, piti iltaa lähteä viettämään rasteille.
Iltapäivällä tuli kunnon sadekuuro, lämpötila laski hetkellisesti.
Lähtiessäni suunnistamaan, hellerajaa taas kolkuteltiin.

Satarastit järjestettiin Oksvuoren maastossa, siellä en ollut ennen käynytkään. Upeaa seutua, mutta hieman liian vaikeaa vanhalle, huonokuntoiselle äijälle.

Lyhyen kaavan mukainen jälkipeli reissusta:
K-1: Kartantekijä on säästellyt vihreää väriä - kävelyksi meni ensimmäisen sadan metrin jälkeen
1-2: Kohti Oksvuorta, sata metriä ennen rastia pieni kierähdys
2-3: Vuoren eteläpuolella karttaan oli merkitty vain yli viiden metrin jyrkänteet. Jyrkänteiden päällä näin kumpareen, jonka etelereunalla ilmeisesti rasti oli. Henkiparkani puolesta pelkäsin pääsenkö terveenä rastilipulle. Jos tämä olisi ollut omatoimirastit, niin olisin pysäyttänyt kellon ja taltioinut alastulon kännykän videolla.
Yllättäen selvisin ruhjeitta rastille.
3-4: Muuten meni oppikirjan mukaan mutta lopussa oikealta ohi. Sellaista ei saa moottoritiellä tehdä, mutta suunnistuksessa tästä ei hylätty.
4-5: Ne alueet, jotka tällä kartalla on merkitty vihreällä, ovat lähes yhtä pahoja kuin Oksvuori. Siksi kierto tien kautta.
5-6: Ihan OK.
6-7: Kiertäen, yllättäen pystyvihreällä pystyi pitämään yllä reipasta kävelyä.
7-M: Löysin maalin ongelmitta.

Radan pituus lintujen tietä 3.0 km. Pääsin siis alle 20 min/km!
Tästä on pitkä matka ja aika hyvään suunnistuskuntoon. Ikävintä asiassa on se, että kunto on takanapäin – lopullisesti!