Juhannus

Siinä se Juhannus hurahti ohi.

Sen verran paljon vanhuksella riitti kiireitä, että näppäimistön hipely jäi kokonaan tekemättä.

Janin porukka tuli myöhään torstai-iltana mökille.

Juhannuksen päivärutiinit olivat hyvinkin sellaiset, että aamulla Amalia tuli aikaisin minun seurakseni aamupalalle. Neidin aamupala oli aika köyhä – kupillinen jugurttia ja lasi maitoa. Mutta hyvin sen kanssa energiaa riitti päiväksi. Sitten seuraan liittyivät Jani ja Tiina. Viimeisinä peiton alta paikalle kömpivät Joona ja Ulla.

Aurinko helli tänä Juhannuksena ja nuoriso lähti merelle päivittäin ottamaan aurinkoa ja uimaan.
Minun vastuullani oli paljolti ruuan laitto. Se oli yksinkertaista mutta ravitsevaa. Uudet perunat, silli, jotain salaatin tapaista, grillistä jotain sekä savulohta Börjeltä.

Myös järven veden lämpö houkutteli porukkaa uimaan kaksikymmenasteisessa vedessä.
Iltaan kuului luonnollisesti saunominen. Parina iltana sain paistaa lättyjä ja yhtenä iltana söimme Ullan tekemää mansikkakakkua. Nämä makeat ruuat saivat enemmän kiitosta kuin varsinaiset pääruuat. Mutta nälkää ei kukaan valittanut. Eikä mitään kulinarististen nautintojen aiheuttamaa nautinnollista huokailua kuulunut.

Joonan kanssa pelasimme parina iltana shakkia. Vielä oli minun vuoroni voittaa, mutta ei ole kaukana se hetki, kun suvun shakkikuninkuus siirtyy pari sukupolvea nuorempaan suuntaan.

Maanantaina puolen päivän aikaan tamperelaiset pakkautuivat autoon. Hyvästelin heidät kiittämällä siitä, että olitte tulleet meitä vanhuksia ilahduttamaan ja olin ikään kuin jatkavinani lausettani. Kun ei mitään kuulunut, niin Tiina täydensi: ...ja kiitos siitä, että ymmärsitte lähteä.

Varmaan hän oli huomannut, että meikäläisen fyysinen kestokyky alkoi olla limiitissä. 😉

Amalia kukkaistyttönä.

Joona keskittyy.

Ehdin sentään jossain välissä harrastamaan maratonia. Tosin pyöräillen!