Terhiä ajamassa

Olen ollut huolissani markkinoiden kehittymisessä tässä koronakurimuksessa. Nyt on eläkeläisen aika pistää varallisuutensa kaupan ja teollisuuden tukemiseen.
Viime kuussa ostin uuden auton.
Viime viikolla uuden kännykän.
Tänään menin lunastamaan Kaarinasta Viherkoskelta uutta venettä, vanha kun meni ennakkoperintänä Janille.

Eilen kysyin pankistani, voinko maksaa pankkikortillani koko kauppasumman. Arvoisa pankkitoimihenkilö kertoi, että niin paljon kuin on tilillä rahaa niin sen voit kortilla maksaa.
Kerroin tämän myyjälle ja laitoin kortin maksupäätteeseen. Pääte ilmoitti, että maksu ei onnistu. Sanoin, että laita puolet summasta, koitetaan sillä – ei onnistunut.

Mulla on kännykässä pankkiohjelma, tosin en ole sillä kertaakaan mitään maksanut. Kirjauduin sisään ja laitoin maksun tiedot, tarvittavat tunnusluvut ja painoin enter. Sinne rahat hujahtivat.

Ajoin veneen trailerilla Airistolle ja Juhan avustuksella laskimme sen veteen. Kuohuviiniä emme poksauttaneet veneen keulaan. Juha lähti viemään autoa Nauvoon ja me Ullan kanssa ajoimme veneen mökille. 

Vauhti oli rauhallinen, kun luterilaisella tyyneydellä suoritin moottorin sisäänajon. Ehkä ihan pikkaisen oikaisin aikarajoja, joiden mukaan 3000 kierroksen rajan sai ylittää vasta tunnin ajon jälkeen. Mutta yli neljän tonnin en nostanut kierroksia edes loppumatkan aikana. Sillä vene plaanasi nätisti.

Juha oli jo mökillä ja myöhemmin Anna tuli Aadan kanssa myös käymään.
Vieraat valmistivat herkullisen aterian mukanaan tuomistaan aineksista. Juha on tämän vuoden kasvissyöjä, mutta erikoistilanteissa hän saa syödä myös lihaa. Tämä oli sellainen ja Juhan lautaselta ei löytynytkään muuta kuin lihatuotteita ja uusia herkullisia Nauvon perunoita.

Päivä oli hieno ja sää sen mukainen. Meri oli tulomatkalla lähes tyyni. Meitä ihmetytti se, että matkalla näimme vain ihan muutaman veneen liikenteessä.

Paatti lähtövalmiina Juhan laiturissa Airistolla

Perillä kotisatamassa