Kylähullu perunajahdissa

Perjantaina olisi pitänyt lähteä juoksulenkille, mutta hellerajan yli menevässä lämpötilassa ei se oikein miellyttänyt. 

Joten lähdin pyöräilemään. Lähdin kiertämään Nauvon saarta vastapäivään. Ensimmäinen tauko tuli, kun Ingemar istui vaimonsa kanssa pihamaallaan. Ingemar on minua kymmenkunta vuotta vanhempi perunanviljelijä. Hän on lähtöisin Innamon saarelta Nauvon pohjoispuolelta, mutta osti tilan meiltä parin kilometrin päästä joskus 60-luvulla. 

Hänen vaimonsa katseli ranteessani olevaa Garminia ja totesi, että laite sitten tallentaa matkat ja nopeudet lenkiltä. Myönsin. Ja sitten siirrän ne tietokoneelle. Myönsin.
Kun hän katseli minua hiukan sen näköisenä, että en ole ihan terve, niin myönsin olevani yhdenlainen kylähullu. Mutta en mennyt tunnustamaan, että jaan näitä tietoja toisten samanlaisten kylähullujen kanssa. Vaikka epäilinkin, että rouva on salaa innokas nettisurffaaja ja paljastanut kaikki paheeni somemaailmassa.

Vartti tunti siinä aina vierähtää, kun näiden kanssa pysähtyy juttelemaan, mutta on pysähdys aina sen vartin väärti.

Saaristotiellä sain seurakseni pienen vastatuulen, mutta se palkittiin paluumatkalla hiekkatietä kotiin polkiessa.

Toinen perunanviljelijä Mika ohitti minut ennen tilaansa. Hän pysähtyi juttelemaan perunannostajien kanssa ja sai minut uudelleen kiinni kotinsa tienhaarassa noin kilometrin päässä mökiltämme.
Vaihdoimme pikaisesti kuulumiset. Hänellä on perunaa vielä hieman nostamatta, mutta se on tarkoitettu omaan ja Nauvon kauppojen käyttöön. 

Heillä on ollut ankara kevät, kun pakkasöitä on riittänyt. Silloin yö kuluu peltoja kiertäessä ja kastelulaitteita käynnistäessä. Pumppuja käyttää traktori, heillä taitaa olla neljä vehjettä kastelukäytössä keväisin. Ja viidennellä hoidetaan kylvöjä ja myrkytyksiä.

Olen tuohon ao. karttaan laittanut suurin piirtein perunanviljelijöiden paikat.

Lisää kuvateksti