Palasimme takaisin Kyläkauppiaan kehnosta hotellista ja huonosta ruuasta. Eikä kauppakaan aiheuttanut mitään ostohysteriaa. Ulla osti rintaliivit – minä en.
Paluumatkalla
poikkesimme ensin Ähtärissä ja sen jälkeen ajettiin Mänttään
muistelemaan tätä kylää, jossa olimme kesätöissä noin 50
vuotta sitten.
Ennen Tamperetta poikkesimme Haralanharjun
näkötornilla. Kiipesin huipulle, Ulla jäi sovinnolla alakertaan,
kun lupasin näyttää hänelle valokuvia ylhäältä.
Hienot
oli maisemat, mutta korkeanpaikan kammoiselle se aiheutti reisien
hyytelöitymisen.
Kun pääsimme illan suussa kotiin lähdin
juoksemaan. Se oli virhe, reidet olivat edelleen käyttökelvottomat.
Mutta sanotaan, että mikä ei tapa, se vahvistaa.
Vielä
tänään jalat olivat kipeät ja portaiden nousu tuotti tuskan
parahduksia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti