Vuorossa aikainen herätys ja suuntana Talvirastit Vätin kallioilla.
Tänään ei suunnistus ollut kovin hauskaa.
Pakkasta oli liikaa ja kädet
olivat kohmeessa. Tosin juoksunopeudesta ja sykkeestä voi päätellä, että myös
suunnistus oli kohmeessa.
Nousua oli 148 metriä ja
reidet olivat aivan puhki jo ykkösellä. Eikä ykkösen rastitunnus osunut silmiin,
vaikka rastikukkulan lakea haravoimme Maijan kanssa yhdessä.
Suunnistin nyt uusilla
silmilläni ensimmäisen kerran metsässä. Risukkoa oli paljon ja silmiä sai varoa
- ensi kerralle lippis mukaan suojaamaan näköelimiä.
Jäiset kalliot tekivät sen,
että varovainen sai olla. Se kannatti, kertaakaan en nurin mennyt.
Se tästä jäi käteen, että
jaloissa ei ole lainkaan voimaa. Ohjelmaan pitänee ottaa mäkivetoja ja
suojuoksua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti