Ihmeellinen luonto

Päivälämpötilat huitelevat edelleen lähellä kahtaviittä. Mutta sitkeästi yritän hiukan ulkoilla – jopa hikiliikunnan merkeissä.

Mutta ehdin myös kävelemään metsässä.

Nämä saariston hitaasti kasvaneet männyt ovat mielenkiintoisia.
Kohtasin yhden, jolla ei minun käsittääkseni ollut kunnollista pääjuurta. Rungon alkuosa kiemurteli paksuna kalliolla, jolla ei paljoa multaa peruskallion päällä.

Maassa olevan rungon jatke kohosi taivaisiin noin 45 asteen kulmassa.

Otin siitä kuvan ja laitoin kuvaan nuolilla paikat, joissa vaakarungosta lähti oksan tapainen ja kääntyi lopuksi maahan – ne olivat ilmeisesti juuria.
Saattaa olla, että myös S-kirjaimen muotoisen vaakarungon alta lähtee maahan juuria, niitä en päässyt näkemään.

Kasvupaikka oli mäen korkeimmalla kohdalla.

Pyjamaluteet ovat kohta kymmenen vuotta lisääntyneet tontillamme yhdessä paikassa.
Tänä kesänä olen löytänyt niitä harvakseltaan myös hieman laajemmalta alueelta.
Tässä pariskunta mökiltä johtavan tien varressa sukua jatkamassa.

Männyn siitepölyä meressä. 
Luulisi, että puu leviäisi hiukan vähemmälläkin määrällä?