Rankka työpäivä

Tänään koitti sellainen harvinaisuus, että lähdin töihin.

En nyt sentään kuukausipalkkalaiseksi vaan urakkahommiin.
Juhalla on pihallaan kasa mäntyrankoja ja herkkänä hetkenäni lupasin mennä tekemään niistä klapeja.

Olin aamulla yhdeksältä Paraisilla työhousut jalassa ja hanskat käsissä.
Moottorisahan akku oli talven jäljiltä huonommassa hapessa kuin työntekijä. Kun oli vartin sahannut, akku loppui. Vein sen lataukseen ja aloin halkaisemaan viime vuosia mäntyjä. Hieman työläästi ne halkesivat. Syy lienee ollut voiman ja taidon puutteessa.

Kun sain ne halottua, menin tarkistamaan akun tilanteen – se oli heikko.
Mutta talosta löytyi verkkovirralla toimiva moottorisaha, joten työ jatkui.

Pidin yhden kahvitauon, mutta muuten tein varsin ahkerasti töitä puoli yhteen asti. Siivosin jälkeni ja poistuin väsyneenä mutta onnellisena.

Työnantaja oli ystävällinen ja kannustava. Sekä herra että rouva vierailivat työmaalla ja kehuivat aikaansaannostani.

Puolet urakasta jäi vielä tekemättä. Lupasin tulla tekemään sen myöhemmin – sitten kun selkäni on palautunut tästä ja oikean käden hauiksessa löytyy pientä kipinää työntekoon. Nyt on kyllä takki tyhjä, raskaampaa tämä oli kuin puolimaratonin juokseminen.

Lähtötilanne

Päivän saalis

On tuo pino hieman alentunut