Kaunis, aurinkoinen kevätpäivä houkutteli minut kaivamaan esiin polkupyöräni.
Latasin sen akun, pumppasin renkaisiin ilmaa ja laitoin menopelin lähtövalmiiksi.Kun lähdin, naapuri ajoi pihaan ja moikkasin häntä iloisesti.
Sata metriä ajettuani palasin takaisin, kypärä oli unohtunut.
Uusi lähtö ja kohti vanhaa ykköstietä – olin nähnyt, että sen vieressä kulkeva pyörätie oli harjattu puhtaaksi sepelistä.
Meno matka Piikkiön Raadelmaan sujui reippaasti ja totesin mielessäni, että onpa kunto hyvä, kun Eco-avustuksella keskinopeus pysyi reilusti yli 20 km/h eikä pulssikaan noussut korkealle.
Paluumatkalla syy tähän selvisi. Olin ajanut menomatkan reippaaseen myötätuuleen, vaikka välillä se tuntui vähän vastaiseltakin.
Ihan hyvin se paluumatkakin sujui, kun vaihdoin ylämäissä sähköavustuksen Eco-vaihteelta Normal-vaihteeksi.
Matkaa taittui 25 kilometriä ja aikaa kului tunti 11 minuuttia.
Ja mikä tärkeintä, faskiat eivät haitanneet menoa!
Ja puheet siitä, että ajo sähköpyörällä ei olisi kuntoilua, voi unohtaa. Keskipulssi oli 109, joten tämä vastaa aika lailla hyvin hiihtoa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti