Tänään vietimme viikkoa etuajassa sisareni Maijan syntymäpäiviä. Kun hän täytti tasavuosia, niin hän oli kutsunut lähisuvun Kupittaan paviljonkiin asiaa juhlimaan.
Juhlien taiteellisesta puolesta vastasivat veljenpojan Timon perilliset lauluesityksillä. Puheet oli kielletty, joten osa meistä kiersi kieltoa muunlaisella esiintymisellä.Paviljonki tarjosi meille lounaan, minä keskityin kylmiin alkupaloihin – ne olivat herkullisia.
Minä toin mukanani kamerani ja annoin porukan taitavimmalle eli Saaralle. Hän tutustui vehkeeseen muutaman sekunnin ja asia oli selkeää. Nuo kaksi polvea nuoremmat ovat varsin nopeasti sinut elektronisten laitteiden kanssa!
Me sisarukset pääsimme jälleen yhteiskuvaan. On se kumma, ettemme näytä vanhentuvan vuosien saatossa. Vai onko sittenkin kyse siitä, että silmämme ja muut havainnoimiseen käytettävät aistimme vanhenevat???
 |
| Päivänsankari Maija |
 |
| Elävää musiikkia, kuvasta puuttuu pylvään takana oleva Max. |
 |
| Ollaan me niin mahtavia. Siis mahtavan iloisia. Vähemmän tutuille tiedoksi vasemmalta lukien: Leena, Ilkka, Maija, Matti ja Sirkkaliisa |
 |
| Käymme vakavaa (?) keskustelua ainoan kummilapseni Manun kanssa. Sitten erosin kirkosta, enkä enää päässyt kummiksi. Saattaa kyllä olla mahdollista, ettei olisi pyydettykään! |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti