GAIA kylässä

Olen pian puoli vuotta ihmetellyt, miten miniäni ja nuorempi poikamme kestävät vuodenvaihteessa hankkimaansa Australian paimenkoiraa Gaiaa.

Otus oli meillä pari viikkoa sitten yökylässä ja osoitti silloin pientä kehittymistä. Siis ei koko aikaa hyppinyt, pomppinut ja vaatinut huomiota osakseen.

Ulkona liikkuessamme, kun vastaan tuli mitä tahansa liikkuvaa, se oli valmis syöksymään ja hoitamaan liikkuvan kohteen mukaan laumaansa. Jokainen ymmärtää, että se on aika mahdoton tehtävä, jos kyseessä on Fölin bussi, täysperävaunulla varustettu rekka tai paskakuormaa vetävä traktori.

Juoksijan, kävelijän ja koiraa taluttavan ihmisen saattaisi saada laumaan liittymään, mutta mahdottomaksi sekin on joka kerta osoittautunut.

Tänään Anna toi koiran meille aamulla kymmenen jälkeen. Lähdin pian sen kanssa lenkille. Tunnin kävelimme eikä sinä aikana ollut suurempia ongelmia. Sillä on nyt ensimmäinen juoksu ja se oli kovasti kiinnostunut ympäristömme hajuista. Eikä kovin montaa ihmistä tullut vastaan.

Toisella tunnin lenkillä takaamme tuli kaksi kertaa pyöräilijä, piski antoi niiden mennä ohi kiinnittämättä niihin pienintäkään huomiota. Myös muutamien ihmisten kanssa se seurusteli aivan ihanasti. 

Koirahan tykkää kaikista ihmisistä, mutta sen lähestyminen rakkautta osoittamaan on varsin riehakas. Ja jos riehakkuutta osoittaa 25-kiloinen teräskimppu hyppäämällä vauhdikkaasti vastaantulijan syliin, niin joku saattaa siinä touhussa loukkaantua. Jotkut fyysisesti, toiset henkisesti!

Tämä päivä antoi minulle runsaasti uskoa, että tästä saattaa tulla vielä miellyttävä perheenjäsen. Saattaa jopa olla mahdollista, että joku kestää tämän koiran toilauksia kymmenen vuotta ja ylikin – se on tämän rodun oletettu elinikä.

Tosin – kun Anna tuli koiraa hakemaan, niin se livahti ulko-ovesta vapaille laitumille ja juoksi siellä naapurien pihoilla ja kadulla ilmeisesti etsien Juhaa.
Lopulta Anna sai sen kiinni ja kantoi karkulaisen sisälle.

Heti ensimmäisestä lenkistä lähtien talutushihna oli lähes koko ajan löysänä.
Aiemmin se oli kireänä kuin viulun kieli!

Lenkin jälkeen se tuli makaamaan jalkoihini.

Toisen lenkin jälkeen se kiipesi syliini osoittamaan kiitollisuuttaan.
Koskaan ennen se ei ole tätä tehnyt!