Vuoden alku on ollut hieman liian kovaa touhua kuntourheilun saralla, joten tänään oli vuorossa lepopäivä.
Se nyt ei tarkoittanut, että olisin kokonaan laiskotellut. Tein aamulla viiden kilometrin kävelyn ja jatkoin illan hämärtyessä kolmen kilsan kävelyllä.Asumme taloyhtiössä, jossa on viisi paritaloa. Yhdeksän vuotta tulee täyteen toukokuussa. Seinänaapurimme on ollut koko ajan sama perhe.
Kun muutimme tänne, heidän vanhin lapsensa oli teini-ikäinen neito. Hän on itse positiivisuus, aina kun hänet tapaa hän jaksaa hymyillä ja säteillä iloa ympäristöönsä. Tai sitten minun läheisyyteni vaikuttaa häneen niin… 😉
Hän opiskeli luokanopettajaksi ja sai vakinaisen viran viime syksynä.
Nuorempi lapsi oli muuttaessamme noin kymmenvuotias poika. Hänen varttumistaan aikuiseksi saimme seurata läheltä. Nyt nuorukainen on täysi-ikäinen ja on saanut ajokortin. On lukion viimeisellä luokalla.
Tänään he muuttivat pois. Naapurisuhteemme on ollut täysin ongelmatonta ja hieman haikein mielin hyvästelimme heidät.
Tilalle saamme nuoremman pariskunnan. Heillä on joulukuussa syntynyt lapsi ja koira.
Tämän lisäksi muuta en heistä tiedä kuin sen, että mies on englantilainen ja toimii Turun Yliopistolla tutkijana. Hänen väitöskirjansa käsitteli isoäitien vaikutusta lastenlasten elämän pituuteen Suomessa 1700- ja 1800-luvuilla.
Hän ei ymmärtääkseni ole aiheesta suorittanut haastatteluja silloisten isoäitien kanssa, vaan on käyttänyt tutkimuksessaan kirkonkirjoja ja sen aikaisia asumistietoja. Sen verran tutustuin väitöskirjaan, että jos isoäiti asui samassa taloudessa lastenlasten kanssa, niin näiden lastenlasten lapsikuolleisuus oli pienempi kuin verrokkilastenlasten.
Kyllä tuo Google on ihmeellinen asia asioiden selvittelemiseksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti