Hiihtokausi avattu

 Maa oli valkoinen jo eilen ja yöllä tuli pari senttiä uutta lunta.

Kävin kävelemässä aamulla Lausteen pururadalla ja siellä tuli vastaan ikäiseni puolituttu nuorukainen hiihtäen. Pakkohan se oli pysähtyä juttelemaan ja kyselemään luistoa.
Kehui, että kakkossuksilla voi hyvin hiihtää eikä hiekka ole ainakaan kuuluvasti häirinnyt menoa. Latua ei ollut tietenkään, kolmen sentin lumimäärään ei sellaista saa.

Keskustelimme myös viime talvesta, kerroin ettei suksia ollut jalassani silloin laisinkaan. Myös hän oli käynyt vain kerran hiihtämässä. Maaliskuussa oli ollut vaelluksella Pyreneillä ja kahdeksannen päivän jälkeen oli tullut komento paeta koronaa kotimaahan. Olimme tulleet suurin piirtein samoihin aikoihin pois Espanjasta.

Puolen päivän jälkeen aurinko tuli esiin pilvien takaa ja pakkohan se oli itsekin mennä testaamaan skinien luistoa luonnonlumella. Vajaat kahdeksan kilometriä tein taivalta laduttomalla baanalla. Yksi hiihtäjä tuli vastaan ja monta sauvakävelijää.

Enemmän oli maassa jalanjälkiä kuin suksenjälkiä.
Tuo pitkä varjo ladun vasemmalla puolella Kurikan jätin, 
Mietaan Jussin hahmosta.
Se Huhkolan huru-ukon tekemä.