Tänä aamuna heräsin herätyskellon soittoon seitsemältä. No, ei se oikeastaan herätyskello ollut vaan kännykkä, joka pärisi.
En muista milloin olen viimeksi tällä tavalla herännyt. Kyllä herätys on ollut päällä useasti, mutta herään yleensä ennen kellon soittoa. Menen aikaisin nukkumaan ja herään aikaisin.Kello soi tänään sen takia, että olin menossa aikaisin hierottavaksi.
Sain kolmen vartin ajan Samulta ja hän yritti laittaa jalkaani juoksukuntoon. Ei se vielä sataprosenttinen ole, mutta parempaan suuntaan ollaan menossa.
Samalla sain katsella miesten 15 kilometrin hiihtoa suorana lähetyksenä televisiosta.
Neljäkymmentäviisi minuuttia meni kuin siivillä – vähän niin kuin Iivo ladulla.
Iivo sai ansaitsemansa kultamitalin ja minä pääsin askelen lähemmäksi tervettä päivää.
Kyllä se Samukin toisella silmällä hiihtoa katseli. Eikä se häirinnyt työntekoa. Ammattimies pystyy tekemään kahta asiaa yhtä aikaa.
 |
| Hieronnan jälkeen vein Ullan kuntoutukseen. Luppoaikana tein taas kävelylenkin kaupungin liukkailla kaduilla. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti