torstai 10. helmikuuta 2022

Pikainen Ruotsinmatka

Lähdimme eilen aamulla Ruotsiin.

Emme sentään lopullisesti karistaneet Suomen tomuja jaloistamme, palasimme tänä aamuna takaisin kotiin.

Olimme varanneet Vikingiltä risteilyn ja Ullan painostuksesta sellaisen matkaan, johon sai ajaa autolla laivaan ja pois lähtiessä ulos. Rouvan kävely ei talvella oikein suju ja tällä tavalla askeleita säästyi runsaasti laivan sisällä liikkumiseen.

Matka sujui normaalisti. Virvoitusjuomia tuli nautittua kohtuudella ja ruokaa syötyä myös kulutusta vastaavasti.

Tax-free-ostoksiakin tehtiin. Painopiste oli oluen ja valkoviinin puolella. Niiden hinnat ovat nykyään aika lähellä kotimaan hintoja, joten niillä ostoksilla ei matkaa makseta.

Tällä iällä laivalle mennään syömään herkullinen päivällinen ja lepäämään.
Kumpikaan toive ei oikein hyvin toteutunut.

Olemme olleet aina tähän saakka tyytyväisiä Amorellan keittiön laatuun. Nyt se loppui. Ruoka oli onnettoman heikkotasoista.
Syykin selvisi. Baarimikko kertoi, että Amorella menee kait kunnostuksen jälkeen myyntiin ja sen tilalle tulee Viking Glory. Henkilökunta ei ole saanut mitään tietoa jatkosta, elävät lomautusuhan alla. Joten lienee ymmärrettävää, että henkilöstön motivaatio on kadoksissa ja parhaat ovat jo vaihtaneet työnantajaa.

Lepääminenkin jäi huonoksi, me molemmat nukuimme erittäin huonosti. Syy ei ollut sää, tuulta oli jonkin verran, mutta se ei isoa laivaa huojuttanut.

Kuvat kertovat lisää!

Maarianhaminan satama

Olin laivan peräosassa kuvaamassa voiman näyttöä lähdön hetkellä.

Aika hyvä kuva lokista kännykällä otetuksi!

Sen verran usein olen matkustanut Vikingillä,
että huomioivat vasenkätisyyteni kattauksessa!

Pippuripihvi oli kohtuullinen.
Ullan ripsit oli kuivatettu lihattomiksi ja mauttomiksi.
Hyvää dieettiruokaa?

Olimme aivan laivan keulassa. 
Tuuli 14 m/s, aurinko paistoi ja keulan nostamat kuohut aikaansaivat sateenkaaria.
Kuvasta näkee, että Amorella on parhaat päivänsä nähnyt.


Gröna Lund yövalaistuksessa.

Garminin kuvaama reittini ylimmällä kannella Tukholmassa. 
Siellä sai varoa, ettei tuuli vienyt mennessään.
Myös Maarianhaminassa tein vastaavan vähän yli kilometrin mittaisen kävelyn.
Paluumatkalla en jaksanut nousta tekemään samaa yöllä Långnäsissä!




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti