Paimenkoira kylässä

Saimme eilen Gaian oikein yökylään.

Koiralla on yksi kynsi halki ja sen vuoksi sillä pitää pitää sukkaa jalassa. Ne ovat niin kehittyneitä nykyään, että pysyvät jalassakin. Ongelma on kiinnittäminen, kun Ullan apu siinä hommassa on aika vähäinen.

Menin aikaisin nukkumaa ja heräsin kuudelta. 90 senttiä leveällä vuoteellani lepäsi myös Gaia. Se onkin ensimmäinen koira, joka on ollut yhtä aikaa kanssa yöunilla. Monet ovat yrittäneet, mutta lentäneet pois kaaressa. Jalkapuolta ei voinut kurittaa, joten poistuin itse.

Olin illalla laiminlyönyt pissalenkin, joten vein koiran heti ulos 12 asteen pakkaseen. Se teki molemmat tarpeensa ja palasimme aamiaiselle.

Oura väitti minun nukkuneen hyvin, mutta omasta mielestäni olin kyllä hiukan väsynyt aamulla ja koko päivän. Ehkä stressi pipistä koirasta teki sen, Ullakin valvoi yön samasta syystä.

Päivän mittaan tein kolme lenkkiä koiran kanssa, yhteensä tuli vaellettua ulkoilmassa yli kaksi tuntia.

Ja pikkuisen fiksummaksi se on tullut sitten viime näkemän – siitä taitaakin olla jo yli kuukausi.
Minä olen koiran lammaslauma ja se vahtii minua herkeämättä. Kulkee perässä ja kun istun pöydän ääreen, se yleensä siirtyy lepäämään jalkojeni viereen.
Ja kun menen vessaan, niin se tulee perässä. Jos en laita ovea lukkoon, se saa sen auki kymmenessä sekunnissa. Ja jos laitan oven lukkoon, niin se räpsyttää kahvaa niin kauan, että menen avaamaan oven. Joten minulla on seuraa sielläkin.

Illalla se haetaan pois. Saa nukkua ensi yön rauhassa!

Lenkki on tehty. Silmät pyytävät lisää.

Tällä kertaa vahtipaikka on tuolini takana.

Sukka pysyy ihmeen hyvin jalassa, vaikka piski vaeltaa lähes koko lenkin umpihangessa.
Tietä käyden tien on vanki - vapaa on vain umpihanki!

Ei se Gaian läsnäolo yöuntani tuhonnut.
Eikä myöskään suuriruhtinas Putin.