Vuoden tärkein kokous

Eilen piti kiirettä.

Aamulla kävin juoksulenkillä. Meno tuntui kevyeltä ja pidensin lenkin pituutta normaalista aamulenkistä.
Sain kymmenen kilometriä täyteen. Älykello Garmin ilmoitti, että tein uuden ennätykseni tällä matkalla. Nollaan Garminin tiedot aina vuoden vaihteessa, joten kyseessä oli ainoastaan tämän vuoden nopein aika.

Iltapäivällä kokoonnuimme 1973 valmistuneiden kontruktöörien kanssa luokkakokoukseen. Meitä oli paikalla 12 insinööriä alun perin neljännessadasta.
Erittäin runsas osallistumisprosentti kun henki pihisee vielä 18 äijänkörilään keuhkoissa. Ja keski-ikä alkaa olla aika lähellä kahdeksaakyntä!

Juttua riitti ja ilman täytti melkoinen puheenporina. Tällaiselle kuulovammaiselle se vaati melkoista terästäytymistä, että sanoista sai koottua ymmärrettäviä lauseita.

Äänet voimistuivat illan edetessä, kun olutta kului lähes yhtä vauhdikkaasti kuin puoli vuosisataa sitten. 

Minäkin äidyin nauttimaan kolme kolpakkoa viisiprosenttista saksalaisolutta. Se ei totaalisesti humalluttanut minua, mutta kyllä yöllä havahduin jonkinasteisiin painajaisuniin. Tuotti vaikeuksia saada uudelleen unesta kiinni. Kävin juomassa lasillisen vettä ja nautin pari keksiä. Niiden jälkeen taas uni maittoi.

En sentään raittiuslupausta tehnyt, mutta pitänee ymmärtää jatkossa, että toisen oluen jälkeen pitää siirtyä veden nauttimiseen...

Tässä pitkän pöydän eteläsivu.
Ilmeet ovat vakavia, mutta se johtunee siitä, että lasit ovat tyhjentyneet.
Lisään myöhemmin kuvan pohjoissivustasta.

Tässä myös pöydän pohjoissivu.
Minä olen tuo toinen vasemmalta.
Pohjoisen miehet ovat hieman positiivisemmin asennoituneita!