Peimarin Rastit

Kuukauden suunnistustauon jälkeen rohkaisin tänään mieleni.

Tulin mökiltä hoitamaan asioita kaupunkiin ja löysin Peimarin omatoimirastit alueelta, jossa uskoin selviäväni huimauksesta huolimatta.

Kolme ensimmäistä rastia meni kuntooni nähden vauhdikkaasti, kun pystyi käyttämään hirvieläinten polkuja ja pellon reunaa.

Sitten vauhti pysähtyi kuin seinään, maastopohja oli raskas.

4-5 -välillä etenin suoraan, mutta ennen puolta väliä olevan mäen päällä näin pitkälle eteenpäin, eikä kartan antama mielikuva maastosta vastannut ollenkaan näkemääni.
Jatkoin kuitenkin suoraan ja tulin telkkänä pönttöön rastille.

Sen jälkeen askel painoi rutkasti ja vauhti hiljeni entisestään, mutta rastit löytyivät hyvin.

Olen viime viikkoina hölkännyt pitkiä lenkkejä PK-sykkeillä - se ei kyllä palvele suunnistusmaastossa.

Nyt pitäisi päättää kumman lopettaa - hölkän vai suunnistuksen.
Valmentajani (ensimmäinen vaimoni) mielestä olisi parasta lopettaa molemmat.

Tuo pelto kakkosrastin jälkeen oli merkitty kielletyksi alueeksi.
Mutta sen pohjoisreunassa oli kapea kaistale sallittua aluetta.
Joten minua ei hylätty.