Sen verran pahasti
sunnuntainen suunnistusharjoitus otti luonnon päälle, että tänään
menin uudestaan samoille seuduille kartan ja kompassin kanssa.
Sain jopa Ullan mukaani, kun kehuin kilpailukeskuksen ympäristöä. Se on luonnonpuistoa ja sinne on rakennettu virkistysalue. Siellä on runsaasti pöytiä istuimineen sekä vesialtaita ja muuta mukavaa lapsiperheiden käyttöön. Näin talvella siellä oli runsaasti koiran ulkoiluttajia ja työmiehiä rakentamassa uutta ja parantelemassa vanhoja rakenteita.
Jätin Ullan viettämään aurinkoista ja lämmintä päivää ja lähdin itse hikoilemaan metsään.
Lähtö tapahtui ihan maalin lounaispuolelta. Laitoin kellon käymään ja ensimmäiseksi sain kavuta jyrkän rinteen varsinaiselle lähtöpaikalle.
Suunnistus oli paljon helpompaa nyt kun olin jo kertaalleen reitin kiertänyt. Silti pieniä hapuiluja tuli, mutta virheet varmaan jäivät minuutin luokkaan.
Vertasin aikaani kaksi viikkoa sitten pidetyn kilpailun tuloksiin. Olisin hävinnyt voittajalle Miettisen Kakelle kuutisen minuuttia, vaikka tunsin reitin. Sijoitukseni olisi kisassa ollut kolmas, osanottajia sarjassa oli seitsemän – siis minä olin nyt kahdeksas.
Voittaja on Suomen rankissa sijalla kolmenkymmenen parhaan joukossa, joten ihme ei häviöni ollut.
Matkalla pysähdyin ottamaan kuvan keskellä ei mitään olleesta vanhasta linnasta. Nyt se hylätty ja asumaton, mutta kaipa sillä joskus on ollut asukkaitakin.
Linna keskellä aavikkoa!
Päivän reitti:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti