Alonsojen ajokulttuuria opiskelemassa

Olen nyt kuutisen viikkoa saanut seurata espanjalaista ajokulttuuria. Mitään shokeeraavaa ei ole tullut vastaan, kun olen Italiassa ajellut työni puolesta runsaasti ja myös täällä Espanjassa lomamatkoilla.

Se silmiinpistävin asia on lukuisat liikenneympyrät. Suurimmassa osassa niistä kulkee kaksi ajokaistaa. Tällainen luterilainen ajaa sitä ulommaista kaistaa.
Ruuhka-aikoina molemmat kaistat ovat täynnä autoja ja sisimmältäkin kaistalta jatketaan surutta pääväylän suuntaan. Eivätkä kaikki edes näytä vilkkua poistuessaan ympyrästä. Ihmeen vähän pelti siellä kolisee. 

Pikku hiljaa olen löytänyt katolisen minäni ja jos liikennettä on vähän, nuolen liikenneympyränkaistoja leikkaamalla. Ympyrässä on aina nopeusrajoitus 40 km/h. Mutta oikaisemalla pystyy pitämään huomattavasti korkeampaa nopeutta.

Kaupunkialueella on ainakin täällä Torreviejassa 40 km/h rajoitus. Sitä rikotaan surutta. Sellaisilla kaduilla, joilla on etuajo-oikeus, nopeudet nousevat helposti jopa tuplaksi. Rannan suuntaiset kadut ovat yleensä etuajo-oikeutettuja. Kun nousee rannasta meidän asunnolle, niin jokaisessa risteyksessä on pakollinen pysähtymismerkki.
Välimeren maissa se tarkoittaa, että on osoitettava erityistä varovaisuutta, mutta kukaan ei tietenkään pysähdy Stop-merkin edessä. Paitsi jotkut ulkomaalaiset.

Myös täällä on peltipoliiseja. Niistä jokaisesta on selkeät ennakkomerkit. Jopa espanjalaiset pudottavat nopeuttaan näillä kohdilla. Ja yllättäen paljon alle sallitun nopeuden.
Muutenhan täällä ajetaan reipasta ylinopeutta. Kun olen tottunut pitämään vauhtia, joka on noin kympin yli sallitun, niin täällä sillä tyylillä jää auttamatta jalkoihin!

Hiukan on oma ajotyylini muuttunut näiden viikkojen aikana. Paluu Skandinaviaan tulee olemaan taas luterilaisuuden opettelua.