Polvea telomassa

Jälleen saaristossa ja Nauvon torstairasteilla. 

Lähtö oli Parolan kallioiden tuntumassa ja odottelin hieman parempaa maastoa kuin viikko sitten.
Ratamestari antoi kyllä pitkälle radalle ihan mukiinmenevää maastoa, mutta keskipitkän radan kulkijat saivat tyytyä risuihin ja kamalaan maastoon.

Kun neljän kilometrin matkalla on nousua 150 metriä, niin siinä oli välillä otettava neliveto käyttöön.
Jossakin konttaamissessiossa jotakin tapahtui oikeassa polvessa. Se on se parempi polvi, jossa kuluma ei ole niin paha kuin siinä väärässä jalassa.

Levossa ei ole polven kanssa mitään ongelmia, mutta jos sen varassa yrittää nousta ylös tuolista, niin sanaton hämäläinen päästelee suustaan rumia. Taas on lupaavan nuorukaisen urheilu-ura koetukselle. Lievää paranemista on havaittavissa yön jälkeen.

Mutta ei hyvin mene Garminillakaan. Sen toiminta on alhaalla jonkun rikollishyökkäyksen takia. Joten en saa kulkemaani reittiä kartalle. Eikä näin vihreä suunnistaja tietenkään tiedä millä hehtaarilla on edetty.

Koko tämän urheilun mielekkyys on vaakalaudalla, kun digitaalinen jälkipeli ei ole käytössä.

Kyllä minä niin mieleni pahoitin...

Nyt on kuitenkin päässyt käymään niin, että ystäväni DCRainmaker laittoi ohjeet miten maailma pelastetaan ilman Garminin tukea, sain reitin kartalle ja ensi yönä makoisat yöunet.
K-1: Uskoin tulleeni kallioille hieman pohjoisempana ja sen takia siellä pientä siksakkia.
2-3: Linjan alla kauheaa risukkoa, vauhti oli noin 1km/8h.
4-5-6-7: Pystyvihreää, kamalaa.
7-8: Päätin kiertää alakautta, se oli virhe. Samanvauhtiset suoraan menneet menivät välin neljä minuuttia nopeammin kuin minä.