Ihana Gaia

Eilen hoidossamme ollut Gaia haettiin pois – me haimme sen hoitoon viime keskiviikkona.

Koiraihmiselle se on ollut tervetullutta vaihtelua. Kun yleensä vaimo kouluttaa minua keskipäivästä iltaan, niin nyt sain kostettua koulutuksen koiralle. Ja se kesti varhaisesta aamusta myöhäiseen iltaan.

Minä en kyllä ole hyvä koiran kouluttaja. Se touhu vaatii jatkuvaa tarkkailua ja käskyjen noudattamista. Siihen ei kykyni riitä. Ulla olisi parempi, mutta hän ei enää jaksa painaa pitkää päivää.

Gaia on jo yli kaksivuotias, mutta käytös on edelleen puolivuotiaan pennun. Ja kun se yhdistyy yli kahdenkymmenen kilon painoon ja teräksisiin lihaksiin, niin välillä sen kanssa on helisemässä.

Jos maapallolla (eli Gaialla!) olisi vain me kaksi, niin tämä koira olisi ihanin olento maan päällä. Tosin siinä tapauksessa kilpailu ihanuudesta olisi olematonta.😉

Mutta mikä tahansa häiriötekijä – toinen ihminen, toinen koira, lintu, auto, rasahdus metsästä – aiheuttaa voimakkaan reaktion. Eli tämä rakki hyökkää häiriötekijää kohti. Lähinnä kyse on tervehtimisestä. Koiran tapa tervehtiä vastaantulijaa on hypätä sen syliin. Aivan kaikki ihmiset eivät rakasta tätä tapaa. Jollakin tavalla se on ymmärrettävää, kun kaksikymmentä kiloa teräksistä lihaksistoa tulee rintakehään 50 kilometrin tuntinopeudella.

En minäkään siitä tykkää. Kun liukkaalla alustalla yritän estää tätä törmäystä, niin siinä on vanhuksen refleksit, tasapaino ja mielenterveys koetuksella.

Mutta valmentajani ohje on: mikä ei tapa, se vahvistaa.
Taas on tullut roppakaupalla vahvuutta lisää! Välillä kroppakaupallakin… 💪

Sitten kun on oltu hieman tottelemattomia (siis lähes aina),
Gaia pyytää tämän näköisenä anteeksi tekojaan.
Aika usein saa!

Nättihän se on!

Aamulla kun herää, niin Gaia odottaa tämän näköisenä rapsutuksia sängyn vieressä.
Sellainen puoli tuntia ens alkuun ja hetken päästä lisää...