Tänään siis maistui pitkä!
Enkä siis puhu oluesta vaan juoksulenkistä.Otin mukaan lenkille sen verran juotavaa, että olisin voinut juosta vaikka puolimaratonin.
Mutta jätin matkan viiteentoista, en sen takia etten olisi jaksanut, vaan sen takia, että polvet hiukan protestoivat. Eivät ole tottuneet ottamaan iskutusta vastaan tuntitolkulla ja lienee parempi nostaa matkaa ja tehoa hissukseen.
Tarkka matka oli 15,1 kilometriä – se oli pisin juoksulenkki puoleentoista vuoteen.
Koska vauhti oli hidasta, niin ajallisesti tämä oli pisin lenkki neljään vuoteen.
Olin asettanut lenkin tavoitevauhdiksi 8.45/km, joten siinä sai aina välillä ottaa kävelyaskelia ja pulssi pysyi alhaalla.
Viimeisen kilometrin juoksin hieman reippaammin, se meni alle kahdeksan minuutin km-vauhtia – ja ilman kävelyaskelia.
Valmentajani Garmin muutti harjoittelun tilani tuottavaksi – viimeiset viikot se laite on väittänyt, että olen ollut lähinnä rasittunut ja lisäksi minulta puuttuvat kokonaan anaerobiset treenit. Vaikka olen sille kertonut, että olen vanha mies enkä edes halua juosta sataa metriä kymmeneen sekuntiin!
Toinen valmentajani Oura on sen sijaan ollut hieman vaisu. Puoli vuotta vanhan sormuksen akku on viallinen ja laite sammuu omia aikojaan.
Kävin valmistajan kanssa kirjeenvaihtoa, lähetin noin kymmenen viestiä ja tein kaikki heidän vaatimansa toimenpiteet. Vasta kun vaihdoin diplomaattisen kielenkäytön karkeaan, sain vaihdettua intialaisen asianaisen eurooppalaiseen henkilöön. Hän ymmärsi lähettämäni rautalankamallit sormuksen toiminnasta, pyysi anteeksi minulle aiheutunutta vaivaa ja henkisiä kärsimyksiä ja ilmoitti, että uusi sormus lähtee minulle pikatoimituksena.
DHL ilmoitti tänään, että saan
sen viimeistään sunnuntaina.
Joten elämä hymyilee, jalat toimivat ja valmentajat ovat ladattuja!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti