Liian vanha elämään?

Viikonvaihteessa ja alkuviikolla on satanut lunta. Runsaasti!

Monet ovat epäilleet, että onko kevät peruutettu ja uusi jääkausi alkamassa.

On saanut lunta kolata sen verran, että muut aktiviteetit ovat jääneet vähemmälle.
Ja raskaaksi se on käynyt.

Huomasin sen kun tänä aamuna keitin itselleni pari kupillista kahvia.
Syön aina ensin lautasellisen puuroa ja sen jälkeen täytän Moccamasterin.

Nyt kun henkisen kunnon lisäksi fysiikka oli heikentynyt, minulle kävi pienen pieni vahinko.
Laitoin aivan normaalisti kaksi mukillista kahvia lorisemaan ja aloin tehdä itselleni voileipää.
Vaalean, hieman jo vanhan limpunsiivun päälle laitoin Oivariinia, kinkun siivun ja juustoa. Laitoin sen mikroon saadakseni tuoreen tuntuista leipää herkkään suuhuni ja nauttiakseni parhaista makuelämyksistä.

Kun leipä valmistui, käänsin katseeni kahvinkeittimeen.
Kahvi oli valmistunut. Olin vaan unohtanut laittaa kahvipannun keittimen alle.

Moccamasterissa on manuaalinen lukko, se oli auki ja kahvit pöydällä. Siivosin ja kuivasin pöydän ja laitoin uuden satsin tippumaan.

Tarkkana emäntänä jätin kerran käytetyt porot laitteeseen ja lisäsin puolet normaalista määrästä kahvia suodattimeen. Tuli muuten ihan hyvää kahvia – taidan jatkossa keittää aina kahvit näin.

Mutta taas kerran tuli mieleen, että olen elänyt liian vanhaksi.
Vaan kyllä se päivä tulee, jolloin viikatemies saapuu ja korjaa sadon!

Viime viikolla lapioin lumet pihalta ja ulkopöydän päältä.
Tämän verran oli lunta tullut maanantai-iltaan mennessä.
Eilen tuli vielä kymmenen senttiä lisää!