Erilainen Juhannus

Olemme Ullan kanssa viettäneet todella erilaisen Juhannuksen tänä vuonna.

Saimme hoitoomme koiran, Gaian. Koiriahan meillä on usein ollut, joten se ei tästä niin erilaista tehnyt.

Mutta yhdessä olomme aikana olemme aina viettäneet Juhannuksen saaristossa. Tosin yhden kerran Ruotsin länsirannikon saaristossa, Kungshamnissa, olimme vuonna 1969 siellä kesätöissä Abban tehtailla.

Juhannuksen jälkeen maanantaina alkaa FIN-5 ja päätimme, ettemme juhlan jälkeen sunnuntaina seiso lauttajonossa vaan jäämme kiltisti Turkuun viettämään Jussia.
Emmekä ostaneet Kossupulloa ja lähteneet Littoisten lavalle tanssimaan.

Jo aattoaamuna, kun kävin koiran kanssa tunnin lenkillä, huomasi eron tavalliseen viikonloppuun. Tunnin aikana tuli vastaan kolme liikkuvaa kohdetta, jos jättää linnut huomioimatta.

Ensin ulkoilutiellä kohtasimme mustan kyyn. Se lepäsi tiellä auringossa ja kohotti päänsä iskuvalmiuteen. Gaia ei sitä edes huomannut, vaikka meni puolen metrin päästä ohi. Minä en jäänyt otusta kuvaamaan, kun siinä olisi voinut gaialle käydä huonosti.
Seuraavaksi tuli vastaan vanha mies kävellen, siis jopa minua vanhempi. Minulla on taskussa namipala koiralle ja kohtaaminen meni hyvin.
Kolmantena näimme valkohäntäpeuran. Se oli tiheässä puustossa eikä lähtenut meitä pakoon. Vasta kun kaivoin esiin kännykän ottaakseni kuvan siitä, se lähti rauhallisesti poispäin.

Normaalisti tällä reitillä olisi tullut vastaan useampi lenkkeilijä ja muutama pyöräilijä.
Sama rauha vallitsi myös Juhannuspäivän lenkeillä. Ihmiset ovat tosiaan paenneet kaupungista. 

Taidan viettää tulevatkin Juhannukset Turussa. Tosin ilman koiraa, niin voi käydä aterioimassa kunnon ravintoloissa. Tai ainakin jokirannassa oluella!

Tällaisia lenkkejä tein koiran kanssa molempina Juhannuspäivinä kolme kappaletta.
Eri reittejä pitkin ja matkoja sekä vauhteja vaihdellen.