maanantai 30. marraskuuta 2020

Lopun aikoja?

Vähän ennen seitsemää maanantai-iltana Ullan puhelin soi.

Soittaja pyysi kohteliaasti anteeksi myöhäistä ajankohtaa (?) ja kertoi soittavansa hyvän asian puitteissa. Esitteli itsensä Jehovan todistajaksi.
Ulla kieltäytyi kesk
usteluhetkestä ja pyysi soittamaan seuraavaan numeroon.

Ihmettelin vaimolle, miksei hän antanut puhelinta minulle. Minä kun niin mielelläni keskustelen
uskostani muiden ihmisten kanssa.

Vaikka olen taittanut sanallista peistä ainakin
parin tusinan jehovan kanssa, niin heikosti olen onnistunut käännytystyössäni. Yksikään ei ole ainakaan siinä silmänräpäyksessä kertonut siirtyvänsä ateistien valittuun joukkoon.
Toisaalta keskustelut ovat päättyneet tasapeliin. En ole minäkään vaihtanut leiriä palaverin jälkeen.

Myös
nuorin poikamme Juha on mielellään keskustellut uskosta jehovien kanssa.
Kerran Naantalissa tullessamme töistä kotiin, ihmettelimme kun olohuoneen pöydällä oli kolme kahvimukia. Juha oli silloin lukiossa.

Juha kertoi, että pihaan oli tullut kaksi jehovantodistajaa ja hän oli niiden kanssa keskustellut pitkään ja tarjonnut heille kurkunkostukkeeksi kahvia.
Minä en ole koskaan ymmärtänyt tarjota muuta kuin hengenravintoa näille kauppamiehille.

Meille ei ole koskaan ennen puhelinta apuna käyttäen julistettu uskonsanaa.
Enkä ole muiltakaan kuullut vastaavaa.

Liekö tällainen yhteydenotto johtunut koronasta vai onko nyt
vihdoinkin viimeiset ajat koittaneet!


Puhelimessa ei voinut ojentaa Vartiotornia.
Piti käydä lukemassa se netissä!


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti