Tänään vietimme 50-vuotishääpäivää ensimmäisen vaimoni kanssa.
Se
piti viettämän pitkän kaavan mukaan, mutta hiukan se viettäminen
meni
päinvastoin kuin Strömsössä.
Varasimme kunnon sviitin
Naantalin kylpylästä kahdeksi päiväksi. Torstai-iltana
menin varamaan illallispöytää hotellin ravintolasta. Netin mukaan
pöytää ei löytynyt.
Perjantaiaamuna turvauduin
vanhanaikaiseen puhelimeen ja soitin hotelliin (yritin sitä jo
edellisenä iltana, mutta kymmenen minuutin odotuksen jälkeen
puheluun vastattiin ja kun sitä yritettiin siirtää Armonlaaksoon,
niin puhelu katkesi).
Reception tarkisti tilanteen ja totesi,
että pöytää ei ole vapaana kumpanakaan iltana. Peruutin huoneet
ja hoidot. Tällä iällä syöminen on tärkeämpää jopa hääpäivänä kuin juominen ja muut oheistuotteet.
Vaikka olemme vaimon kanssa lähes holtittomia
juhlijoita, niin tyydyimme perjantaina Burger King-ateriaan ja
varasimme pöydän hääpäiväksi Brahen Kellariin.
Silloin
1960-luvulla kun viekottelin morsiantani lihan iloihin, tarjosin
hänelle useampaan kertaan nautintoja Brahen Kellarissa. Silloin
rahat eivät riittäneet illalliseen, mutta ampiaisia tuli nautittua
useampaan kertaan.
Hääpäivän illallinen oli onnistunut.
Ruoka oli hyvää eikä juomissakaan ollut moittimista.
Tarjoilijalle kerroimme tarinan ampiaisistamme. Hän totesi
kuulleensa nimen ja kävi tarkistamassa olisiko meillä mahdollisuus
nauttia sellainen myös tänä iltana.
Ei onnistunut,
heiltä
ei löytynyt banaanilikööriä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti