Kävimme eilen pikaisesti Nauvossa ja paluumatkalla poikkesimme Annan ja Juhan luona.
Juha oli tehnyt isänpäivän
kunniaksi sienipiirakan ja söimme sitä suurella intohimolla.
Frisco
vastaanotti meidät sydämellisesti ja vaikutti oikein reippaalta.
Kun istuskelimme siellä tarinoimassa, niin Frsico makasi sohvalla
Ullan vieressä – molemmat näyttivät hyvin tyytyväisiltä.
Ennen
lähtöämme Juha kertoi, että heillä on aika Friscon
kanssa eläinlääkärille seuraavana aamuna. Lääkäri oli määrä
tutkia mitä vielä voidaan tehdä koiran hyväksi.
Ennen puolta
päivää Juha soitti ja kertoi, että lääkärin lausunto oli
lohduton ja lekuri
katsoi, että mitään ei enää ole tehtävissä.
Frisco
siirtyi noutamaan riistaa Nova
Scotian rannikoille isiensä maille.
Frisco oli viettänyt
paljon aikaa kanssamme ja aina se tuli hoitoon iloisesti. Vielä
eilenkin sen tervehtiminen oli ylitsevuotavan innokas ja
symämellinen.
Melkein
on sellainen tunne, että oma koira on poissa.
R.I.P. Frisco!
Frisco, kaunis blondi.
Joskus Friscon lähestyminen oli tukahduttavaa!
Nauvossa nojatuoli oli Friscon mielipaikka.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti