Minä lähdin aamukahvin jälkeen raikkaaseen marrasilmaan juoksemaan reipasta lenkkiä. Ajatus oli
vetää alle seitsemän minuutin km-vauhtia.
Pari ensimmäistä menikin siihen haarukkaan hiukan nousuvoittoisella reitillä. Kun tie muuttui tasamaaksi, niin pidin tahdin vastaavana ja vauhti kohosi hiljalleen. Lopun tulin sitten alamäkivoittoiselle alueelle ja menossa oli jo hiukan juoksemisen makua.
Akillesjänne ei kertaakaan ilmoitellut vastalauseita ja lenkin jälkeen tuntui todella hienolta.
Kaikkien vaikeuksien jälkeen näyttäisi siltä, että minusta tulee vielä juoksija.
Taulukko kilometreistä, vauhdeista ja sykkeistä (Kuudennen kierroksen eli viimeisen sadan metrin alhainen syke johtuu siitä, että sain kiinni naapurin rouvan, joka oli ulkoiluttamassa koiraansa. Sadan metrin kävelyn jälkeen käynnistin kelloni uudelleen, syke oli jo ehtinyt laskea maltillisiin lukemiin. Max syke oli ennen kävelyä oli 159):
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti