Pari sanaa parista kirjailijasta

Tänään täyttää veljeni Matti kahdeksankymmentä vuotta ja huomenna tulee kuluneeksi sata vuotta Kalle Päätalon syntymästä.
Molemmat ovat kirjoittaneet tuhtin määrän kirjoja. 

Kalle proosaa, joka perustuu hänen omaan elämäänsä. Sen verran mielenkiintoisen elämän mies eli, että olen lukenut joka kirjan kannesta kanteen. Ja jos tulee tekemisen puutetta, niin kirjat ovat edelleen hyllyssäni, joten voin aloittaa toisen maratonin niiden kanssa.

Myös Matti on kirjoittanut parisenkymmentä kirjaa. Ensimmäiset Alaskan vaelluksista, sittemmin hänen ammattiinsa liittyviä tietokirjoja sekä väitöskirjan. Ja kun mies oli päässyt alkuun, niin jatkoa seurasi kirja vuodessa ihan kuin Kallella. Aiheet vaihtuivat henkilökohtaisimmiksi – muistelmateokset meidän isoäidistä Siiristä sekä vanhemmistamme Maunosta ja Helenasta. Tämän lisäksi hän on kirjoittanut runsaasti yrityshistoriikkeja. Ja viimeisimpänä omaelämänkertansa Monessa mukana. 

Jos ihan rehellinen olen, niin kaikkia Matin kirjoja en ole lukenut kannesta kanteen. Nimittäin niitä, jotka liittyvät vahvasti hänen työelämäänsä.

Velipoika on yrittänyt saada minuakin muistelemaan elämäni virtailua kivikkoisissa vesissä, mutta selvin päin olen aina kieltänyt sellaista edes suunnittelevani.
Mutta pienessä sievässähän suuret taiteilijat ammentavat järisyttäviä lukukokemuksia kansalaisten silmien ahmittavaksi.
Joten ei sitä koskaan tiedä mitä tulee minunkin elämässäni eteeni!