Universumin arvoitus on ratkaistu

Planck-avaruusteleskoopin tarkat mittaukset antavat vahvan viitteen siitä, että universumi jossa elämme, on pallomainen.
Nykykäsitys on se, että elämme tasomaisessa tai satulamaisessa avaruudessa, joka laajenee kiihtyvällä vauhdilla. Eli kaikki materia hajaantuu päivä päivältä yhä kauemmkasi toisistaan. Ja lopulta koko maailmankaikkeus kuihtuu pois.
Syytä huoleen ei kuitenkaan ihan välittömästi ole, täydelliseen tuhoon menee satoja miljardeja vuosia.

Jos kuitenkin universumimme on pallomainen, niin minun hyvin rajallisen käsityskykyni mukaan alkuräjähdys on tapahtunut yhdessä pisteessä ja se piste on tämän pallomaisen avaruuden navassa – sanotaan vaikka etelänavassa.
Siitä maailmamme on lähtenyt laajenemaan joka suuntaan pallomaista pintaa kohti päiväntasaajaa, samalla etäännymme kaikesta tasaisesti kiihtyvällä tahdilla, kuten nytkin selitetään tapahtuvan tasomaisessa maailmankaikkeudessa.
Kun eteneminen ylittää päiväntasaajan niin universumi alkaa tiivistyä hissukseen ja aika loppuu sitten, kun kaikki materia pölähtää pohjoisnavalle.

Sinne kertyy mahdottoman iso musta aukko, joka sitten aikanaan aiheuttaa seuraavan alkuräjähdyksen ja kaikki alkaa taas alusta.

Tämähän on niin pal yksinkertaista, että ihmettelen suunnattomasti, etteivät nämä suuret teoreetikot ja nerot, kuten Newton, Einstein, Hawking ja Esko Valtaoja, ole tätä meille maan matosille kertoneet!
Mutta eikö se riitä, että minä sen kerron?