torstai 28. marraskuuta 2019

Hääpäivä, nro 49.


Tänään annan rauhan hallituksen ministereille, enkä kysy ovatko he tämän Posti-sekasotkun yhteydessä yhtyneet muunneltuun totuuteen vai valehdelleet korvat heiluen.

Tämä johtuu siitä, että me ensimmäisen vaimoni kanssa olemme juhlineet sitä, että olemme tänään yhtyneet papin luvalla jo 49 yhdeksän vuotta.
Menimme nimittäin naimisiin 28.11.1970.
Emme suinkaan rakkaudesta, kuten niin monet tänä päivänä tekevät.
Me menimme naimisiin rahasta.

Olimme muuttaneet yhteiseen asuntoon syyskuus
sa -70.
Kansallissankari Voitto
Hellsten oli joutunut linnaan rattijuoppoudesta ja saimme edullisesti vuokrata hänen kämppänsä lusimisen ajaksi.
Nuorelle, viriilille parille se tupakansavulle piinttyneesti haiseva kämppä oli juuri oikea paikka harrastaa ruumiin kulttuuria.

Isäni – rauha hänen muistolleen –
kuitenkin katsoi susiparina elämisen siihen maailman aikaan olevan sopimatonta ja tarjosi meille kahden tuhannen markan stipendin sinä päivänä, kun esitämme vihkitodistuksen.

Olimme molemmat opiskelijoita ja kävelimme samana päivänä kirkkoherran virastoon ja sovimme vihkimisestä. Kuulutusaika oli kaksi viikkoa ja sen jälkeen olimme herran siunaama aviopari.
Herra, joka meidät siunasi oli ilmeisesti ensimmäistä kertaa pappia kyydissä. Hänen kätensä nimittäin tärisivät, kun hän luki pyytämäämme lyhyen kaavan mukaista vihkiprosessia. Ensimmäistä kertaa mekin olimme naimisiin menossa, mutta meidän tilannetta helpotti legendaarisessa Kantakrouvissa nautitut pari olutta.

Tänään emme menneet Kantakrouviin – rauha krouvin muistolle – vaan ravintola Bassiin. Siellä meillä oli niin maar hauskaa, että erittäin herttainen tarjoilijamme erehtyi kehumaan meitä söpöiksi, kun kuuli tarinamme. Siinä vaiheessa sekä tarjoilija että me olimme vielä ihan selvin päin.

Sekä ruoka että j
uomat olivat hyviä.
Jopa niin hyviä, ettemme välttämättä pois lähtiessämme olleet enää ihan selvin päin.
Ei ainakaan siinä vaiheessa, kun pari kapakan kautta onni
stuimme sijoittamaan itsemme taksin takapenkille.

Alkuruoka, Toast Skagen, oli pahuksen hyvää:

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti