Eilen juhlimme Tekun kurssikavereiden kanssa sitä, että valmistumisestamme tuli kuluneeksi 50 vuotta.
Meitä oli kurssillamme 26 nuorta miestä ja neljä vuotta taistelimme varsin tiiviinä ryhmänä kohti teoreettisia valmiuksia tehdä töitä yhteiskunnan hyväksi ja itsekin siinä saada jonkinlaista korvausta menetetystä vapaa-ajasta.Olemme alusta lähtien kokoontuneet vuosittain maistelemaan olutta tutussa porukassa. Minulla on ollut kunnia toimia kokoonkutsujana, mutta luovuin siitä tehtävästä parisen vuotta sitten ja toimi siirtyi kurssimme nuorimmalle.
Jo
kouluaikana pidimme viimeisellä vuosikurssilla puoli vuotta Konekerhoa
Itäisellä Pitkälläkadulla, se oli salakapakka, jossa tekulaisten lisäksi kävi
jonkin verran opiskelijatyttöjä sairaanhoidon alalta ja muuta nuorisoa.
Pidimme siellä
hyvää järjestystä ja poistimme hankalimmat asiakkaat. Yksi sellainen teki
meistä ilmoituksen poliisille ja jouduimme raastupaan selvittelemään asiaa.
Saimme toiminnastamme sakot – 30 markkaa per nenä. Emme siis tunnustaneet ihan
tarkalleen kapakan tuottoja raastuvassa!
Konekerhon tuotolla teimme ekskursion Prahaan keväällä 50 vuotta sitten.
Konekerhon tuotolla teimme ekskursion Prahaan keväällä 50 vuotta sitten.
Olimme sitä ikäluokkaa, jonka aikana olut vapautui ja oluen voimalla mekin jaksoimme opiskella. Huolimatta tästä kosteasta nuoruudesta, niin ainoastaan neljä meistä on siirtynyt ajasta iäisyyteen.
Ja olemme eläneet sellaisissa olosuhteissa, että työttömyyttä ei ole tarvinnut kärsiä ja monet meistä ovat tehneet hienon uran yrittäjinä – jotkut hankkineet sillä kunnon omaisuudenkin.
Nyt tapaamisessa oli mukana 14 ja lisäksi pari vakiokävijää oli matkoilla, joten hyvin on porukan kunto kestänyt iän rasitukset – keski-ikämme kun on aika tarkkaan 75 vuotta.
Monet harrastavat aktiivisesti erilaisia kuntoiluja ja sen kyllä huomaa, kun porukkaa katselee. Vaan sen se ikä tekee, että kaikenlaista pientä ja isompaakin kremppaa alkaa itse kullakin olla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti