Pääsin taas suunnistamaan, kun Lähirastit aloittivat kevään kauden. Ja heti sprinttisuunnistuksella, sehän sopii kuin nappi silmään tällaiselle mailerille.
Oli aika yksinkertainen rata, ei mitään hankalia jippoja eikä oikein mitään
reitinvalintojakaan ollut tehtävänä.
Ainoastaan rastivälin 3-4 olisi ollut ehkä parempi kiertää etelän
kautta, olisi tullut nousumetrejä vähemmän.
Jalat olivat pahasti hapoilla jo kakkoselle päästyäni - liian kova
alkuvauhti ilman verryttelyä. Tällaisen vanhan äijän olisi pitänyt verrytellä ainakin
kilometri, niin jalat olisivat toimineet hiukan paremmin.
Konditionaalin käyttö meriselityksessä kuuluu suunnistuksen luonteeseen!
Lopputuloksissa olin sentään keskitasoa parempi, vaikka vastassa oli
kepeäjalkaisia nuorukaisia ja neitosia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti