Puolimaraton

 Olen viime kuukausina juossut hieman pidempiä lenkkejä.

Tänään otin sen verran juotavaa ja pari geeliä mukaan ajatuksena hölkätä pienen tauon jälkeen puolimaraton.

Pari kilometriä juostuani huomasin, että minulla oli aivan liikaa vaatteita päälläni. Lämpötila oli lähtiessäni viitisen astetta, mutta ilma oli täysin tyyni.

En viitsinyt kääntyä takaisin vaihtamaan vaatetustani, vaan totesin, että eiköhän mulla ole kropassa riittävästi rasvaa ja nestettä luovutettavaksi taivaan tuuliin.
Alussa pidin huolta siitä, että syke pysyi alhaalla ja kävelin aina välillä sen verran, että syke putosi alle 120:n. Tavoitteenani oli juosta 8.45 km-vauhdilla lenkki läpi.

Tein lenkin niin, että alkuun juoksin laajan lenkin ja loppumatkan tulin siksakkia kotia kohden – jos voimat loppuvat kesken, niin olisi sitten lyhyt matka kävellä kotiin.

Muuten homma eteni ajatellusti, ainoastaan jalkapohjat olivat hellät viimeisillä kilometreillä.
En ollut pahemmin väsynyt loppuvaiheessakaan, nopein kilometri oli viimeinen, se meni aikaan 8.06. Tosin pulssikin nousi siinä ihan kunnioittaviin lukemiin.

Tiedä vaikka jonain päivänä juoksisin hiukan pidemmänkin matkan. Ennen sitä on kyllä totutettava jalat näihin pitkiin lenkkeihin.

Edellisen kerran juoksin puolikkaan Kaarinan Rataultran yhteydessä 14.4.2018, silloin siis väliaikana kuuden tunnin juoksussa.

Viidessä vuodessa kunto on mennyt alas roimasti, mutta suurin syy siihen monet ongelmat jaloissa. Nyt jalat ovat kunnossa, joten voi taas yrittää nostaa sekä juoksun matkaa että nopeutta.

Siinäkö tuli ne kuuluisat viimeiset sanat? 😀

Kertaakaan en mennyt ristiin oman lenkkini suhteen.
Pari kertaa kohtasin kyllä jalanjälkeni, mutta kuljin toisella puolella tietä.