Kakolanmäellä

Aamuliikunta suunnistuksen parissa
Kyllä tämä korttelisuunnistus on vaikeaa, kun mun vinttikammarin sisältö on pahasti kosteaa ja homehtunutta.

Ja tilannetta pahensi se, että Kakolanmäen rinteitä kavuttiin ylös ja alas moneen kertaan. Lisäksi portaiden kiipeäminen ja varsinkin laskeutuminen liukkailla askelmilla oli lähes mahdotonta minulle, vaikka ne nuoret kirmasivat niitä ihan näyttävästi.

K-1-2-3 ongelmitta. Lukuunottamatta kolmosen rastipistettä, joka oli portaiden alla olevassa komerossa, siellä oli pimeää eikä nähnyt mitään ja pelotti mahdolliset vankikarkurit!

4:lle valitsin kierron vasemman kautta, huono valinta: piha oli auraamatta. Menin rastipisteelle ja leimasin. Peukaloni oli kartalla kolmosrastin kohdalla ja totesin, että koodi ei täsmännyt. Palasin tuon talon nurkalle, jossa reittiviivassani on pari punaista palluraa sen merkiksi, että olen pysähtynyt rukoilemaan. Rukoukseni kuultiin ja minulle kerrottiin, että saat jatkaa matkaa viitoselle. 😋

5-6-7: OK, paitsi että rastin pystyi leimaamaan aidan väärältä puolelta, joten ne, jotka eivät osaa kunnolla karttamerkkejä, voittivat minuutin tai kaksi.

7-8: Iso pummi, koska luin hissin yläasemalla, että rastille on tehtävä kierto koillisen kautta, pari minuuttia hukkui tässä.

8-9-10: Reittiviiva elää omaa elämäänsä, menin kyllä suoraan portaiden kautta rastille 9, ja sieltä teitä pitkin 10:lle.

10-11: OK

11-12: Olisi pitänyt mennä takaisin päin ja kiertää talo pohjoisen kautta. Nyt jouduin sisäpihalla hakemaan sallittua väylää ulos. Löytyihän se, mutta aikaa kului.

12-M: OK

Vaikka tuossa alussa valitin kaikenlaisia vastuksia, niin tämä on hauskin suunnistusmuoto.
Ja näihin voisi tulla muutkin kuin suunnistajat ulkoilemaan - takuulla haluaa toistekin.