Tämän vuoden iltarastit alkoivat.
Paikka oli lentokentän eteläpuolella oleva Pirunpesän ympäristö. Siellä on kivikkoinen maastopohja ja tunnelmaa lisäsi liukkaus.
Ykköselle saakka meni hyvin, mutta sitten oikea jalka muuttui voimattomaksi ja eteneminen hitaaksi.
Siitä huolimatta pientä haparointia monella rastilla. Ei mitään suurta virhettä, yhteensä väliaikojen perusteella 3 min pummia rastinotossa ja reitinvalinnoissa.
Käveleminen alkoi jo alkuviikolla sujua ihan hyvin, mutta metsäjuoksussa oli nyt vaikeaa. Itkua pidätellen ja kyyneleet silmissä on vaikea suunnistaa.
Pitänee taas palautua kävelijäksi ja hoitaa jalka kuntoon...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti