Noin seitsemän viikkoa olen kärsinyt pohkeen vajaatoiminnasta.
Tässä iässä kaikki toiminnot alkavat olla hiukan vajaita, mutta yleensä niitä ei itse huomaa. Eikä se siten haittaa elämää.
Mutta tämä pohjelihaksen ja akillesjänteen yhtymäkohdan tulehdus ja siitä johtuva kipu on kyllä häirinnyt elämää.
Kävelemään olen koko ajan pystynyt ontuen. Kevyt juoksu sujuu ihan mukavasti mutta tehoja ei ole voinut ottaa mukaan. Se tarkoittaa, että kunto laskee kuin lehmän häntä.
Lisäksi sitä onnetonta juoksua haittaa jäiset ja muhkuraiset ulkoilutiet. Niillä hölkkääminen rasittaa sitä perhanan pohjetta enemmän kuin kesäkelillä juoksu.
Viime torstaina tein kahdeksan kilometrin lenkin rauhallisesti. Lenkin jälkeen jalka oli aika huonossa hapessa ja päätin siirtyä juoksemaan Kupittaalle paremmalle alustalle.
Pari kertaa siellä kävin ja taas tänään tein saman lenkin kuin torstaina. Kehitystä on tapahtunut. Lenkin jälkeen pohje toimii ja voi hyvin.
Vielä täältä tullaan... 👍
 |
| Vanhan ykköstien varrella alusta oli lähes jäätön, muuten se oli aika karmeaa. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti