Lähdin iltapäivällä helteisessä säässä pyöräilemään- Tavoite oli tehdä vuoden pisin lenkki eli lähennellä neljääkymmentä kilometriä. Sanoin lähtiessä vaimolle, että tulen kotiin ennen neljää.
Reipas länsituuli avitti alkua, mutta haittasi hiukan paluumatkaa. Silti
totesin puolen välin jälkeen, että taidan ehtiä sallitussa ajassa pyöräilemään
maratonin.
Loppu meni taas myötäiseen ja vauhdikkaasti, kun ensin peesasin
yhtä sähkölautailijaa lähes 30 km/h -nopeudella.
Liikennevaloissa kerroin tämän ja kysyin, aiotko rekisteröidä
laitteen moottoriajoneuvoksi.
Epäili, että mulla on mittarivirhe pyörässä - sanoin että on, peräti kaksi prosenttia!
Sovittiin, että ajan valojen jälkeen ajan tasan 25 km/h, jotta hän pystyy
tarkistamaan nopeutensa. Kaveri jäi tasaisesti, joten ei tainnut enää ajaa
täydellä kaasulla!
Lopussa sain tehdä parin kilsan sakkolenkin saadakseni mitan täyteen. Palkinto
oli kahden tunnin alitus.
Sen tein siis sähköavusteisella pyörällä. Oikeat urheilijat hätyyttelevät tätä
aikaa juosten.
Ja minä ehdin vaimon valvontaan viisi minuuttia ennen määräaikaa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti