Se alkoi kesäkuu ja me palasimme kesämökille.
Mukana poiju sekä poijun ankkuri, ne olin käynyt eilen ostamassa Motonetistä.Ankkuri painaa 40 kiloa ja yksijalkaiselle miehelle se oli ihan kunnon vastus.
Sain sen kaupasta siirrettyä auton takaluukkuun eikä auton maaleihin tullut mainittavia jälkiä.
Paljon helpompi oli ottaa se pois autosta ja siirtää kottikärryille – sain Ullan apurikseni. Hän piti kärryjä paikoillaan!
Kärräsin ne rantaan (en siis Ullaa) ja yhdistin ne toisiinsa vahvalla ketjulla.
Lopuksi pudotin yhdistelmän mereen.
Soutuvenettä apuna käyttäen siirsin ankkurin hieman syvemmille vesille.
Eli homma tuli tehtyä ja yllättäen kukaan ei hukkunut eikä joutunut edes veden varaan.
Jalka ei tästä operaatiosta tykännyt ja ruohonleikkuu oli pakko keskeyttää, kun jalka ei enää kantanut vanhaa, lihavaa äijää.
 |
| Siellä se poiju lepää! Pitää vielä ajaa moottorivene talvisäilytyksestä Nauvoon. |
 |
| Vesillelasku on lähellä. |
 |
| Kun menin hinaamaan poijua syvemmille vesille, otin mukaan sahan. Vaarallisissa hommissa saha on kiva kaveri, se puoltaa aina! 😃 |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti