Onnellinen ihmislapsi

 Ihmistaimi tulee onnelliseksi pienistä asioista.

Tänään tunnen olevani terve monen kuukauden kiirastulen jälkeen.
Siis puhun ruumiini kunnosta ja terveydestä. Sitä voin analysoida suhteellisen hyvin omien tuntemusteni perusteella.

En ota kantaa vinttikammarini terveydestä. Siihen itse kukin ei ole kovin hyvin kykenevä ottamaan objektiivisesti kantaa.

Jos otetaan vaikka esimerkki itänaapuristamme. Pieni, kalju KGP-upseeri Vladimir Putin esimerkiksi varmasti pitää itseään täysipäisimpänä ihmisenä maapallolla. Seitsemän miljardia kansalaista maapallolla on tästä asiasta täsmälleen päinvastaista mieltä.

Onnellisuuteni johtuu siitä tammikuussa alkanut vammakierre oikeassa jalassani alkaa olla ohi.
Faskiat ovat kunnossa, polven nivelkierukka ei enää kiusaa ja akilleskin on lähes oireeton.

Kävin eilen kirkonkylässä syömässä hyvän, verisen pihvin, jonka nautin Karhu-tuopillisen kanssa. Jatkoin retkahtamistani ja nautin tölkillisen ykköspilsneriä palattuani mökille.

Rohkaistuneena tästä kävelin maantielle ja pyrähdin juoksuun farkuissa, lenkkarit sentään olivat jalassa. Garmin mittasi matkan ja ajan. 200 metriä aikaan 1.47. Kyseessäni olivat ensimmäiset juoksuaskeleeni yli kahteen kuukauteen!

Tämän kuultuaan nuorempi poikani totesi, että jos pidennän matkaa päivittäin sata metriä, niin ensi syyskuussa en olekaan enää EX-maratoonari!

Yön yli nukuttuani voin todeta, että koipeni ei reagoinut ollenkaan eiliseen hurjasteluun!

Mökkimme sijaitsee kartan vasemmassa yläkulmassa suurin piirtein plus-merkin kohdalla.