Työpäivä

Eilen iloitsin siitä, että usko vahvistui juoksun suhteen.

Tänä aamuna onnuin taas kuten ikäiseni ihmisen kuuluukin tehdä. Akilles ei tykännyt juoksusta yhtä paljon kuin minä.

Lastenlasten kanssa työprojektit hieman kärsivät helteisestä säästä. Kehotin heitä lähtemään merelle uimaan ja rentoutumaan. Ei Suomessa liikaa näitä hellepäiviä ole.

He suostuivat ja minä pääsin pyöräretkelle.

Päätin ajaa neljänkymmenen kilometrin lenkin. Se sujui hellesäästä huolimatta kevyesti.
Alkaa pyöräily sujua mukavasti, kun tälle kesälle on kertynyt kilometrejä noin seitsemänsataa. Ei olisi kertynyt, jos jalat olisivat olleet kunnossa.

Tänään ei tuulikaan haitannut ja poljin noin 98 prosenttia lenkistä eco-vaihteella – siis pienimmällä avustuksella.
Syke nousi hieman korkeammalle, se johtui lämpötilasta. Mökin mittari varjossa näytti 32 astetta. Nauvon sääaseman lukema oli 27,7.

Illalla viimeistelimme lasten kanssa työmaat. Lähdemme kaikki pois huomenna.

Avasimme Tiinan ja Janin kanssa kuohuviinipullon. Sanoin, ettei tätä välttämättä pidä käsittää niin, että juhlistamme teidän huomista poislähtöänne.

Mutta täytyy rehellisesti todeta, että kyllä tämä kuusihenkisen perheen yhteiselo teettää aika paljon työtä verrattuna meidän kaksihenkisen introverttiperheen arkirutiineihin!

Yksi nuorten projekteista oli kaivonkannen teko.
Vanha oli jo lahoamispisteessä.
Tässä on Amalian vuoro  käyttää ruuvinväännintä.
Mutta kyllä sitä Joonakin käytti.

Tässä minun pyörälenkkini.
Kävin kahteen kertaan tuolla Korppoon lauttarannassa.
Vastaan tuli parisenkymmentä pyöräilijää.
Minut ohitti kaksi naista, toisella oli vielä retkivarusteet pyörän selässä.