Jalalla koreasti

Olen ollut käytännössä yksijalkainen jo noin neljä kuukautta – siis kauemmin kuin on kestänyt Venäjän häpeällinen ryöstö- ja murharetki Ukrainaan.

Välillä on tuntunut siltä, että jalka tulee vielä joskus kuntoon. Välillä on usko hiipunut.

Eilen tein Nauvossa pienen kävelylenkin. Sen jälkeen pyöräilin kymmenen kilometriä. Ja vielä lisäksi vajaan tunnin soutelun.
Tänä aamuna pyöräilin kohtuullisen reipasta vauhtia runsaat 25 kilometriä.
Jalka tuntui olevan ihan priimaa.

Sitten kävin iltasella kävelemässä reipasta vauhtia pari kilsaa. Kerran yritin ottaa juoksuaskeleen kävelyn lomassa. Se oli virhe.

Nyt on taas koipi kipeä eikä kestä oikein varaamista sille jalalle ja hiukan sitä särkee. Enemmän kyllä särkee korvien välissä.

Menen tiistaina fysioterapiaan.
Välillä on alkanut tuntua siltä, että pitäisi mennä psykiatrin juttusille!

Otsikko on tällä hetkellä toiveajattelua. Mutta uskon juoksevani jo heinäkuun aikana hissukseen.

Aamun pyörälenkki.
Menin ensin alakautta Raadelmaan myötätuulessa ja palasin kotiin vastatuuleen Littoisten kautta.