Paluu suunnistuksen pariin

Vihdoin polven loukkaantumisen jälkeen ryhdistäydyin ja menin oikein kunnon suunnistukseen. Ja löysinkin maaston, josta en olisi pitänyt edes terveenä.

Ja näin se homma eteni:

K-1: Vaikka reittiviiva kertoo toista, tämä meni ihan OK.

1-2: En lähtenyt noille pikkupoluille, vaan jalkoja säästääkseni isolle uralle.
Sitten juuri ennen rastia valitsin väärän polun ja kartoitin muutaman minuutin pusikoita. IHANAA!!!

2-3: Löysin polkuja ja ihan juoksinkin välillä. Rasti löytyi hienosti.

3-4: Kuten edellä!

4-5: Löysin polun, joka vei pellon reunaan. Pellolta jatkoin matkaa mäen reunaa. Luulin kartan mittakaavan olevan 1:10000 ja pitkäksi meni kun voimia oli vaikka muille jakaa. Sitten väsyin ja ymmärsin nousta mäelle ja rastille.

Ei tämä ollutkaan niin helppoa kuin luulin.

5-6: Tuo hakkuuaukea oli tehty 10 vuotta sitten. Koko rastiväli oli pelkkää pusikkoa ja risukkoa. Tähän maaston tulen seuraavan kerran seuraavassa elämässä! PRKL!

6-7: Pääosin tietä ja polkua. Runttasin valtavilla voimillani Jokisen Jussin ohi (sarja H80).

7-8: Päätin kiertää vasemmalta ja löysin taas risukot. Jussi valitsi oikean reitin ja oli ennen minua rastilla.

8-M: löysin ongelmitta maalin.

Yllätyin kuinka hyvin jalkani toimi tässä maastossa.
Polvi on ihan OK, akilles valittaa.
Jos palaudun hyvin, niin menen huomenna vielä Turku-Rasteille.

Reittiviivan väri ei oikein kuvaa vauhtia.
Se muuttuu punaiseksi vasta konttausnopeudessa.

Tämä kuva kertoo etenemisnopeuden oikein.
Tummanpunainen on juoksua ja tummansininen hidasta kävelyä.