Sukujuhla

Vietimme eilen sukujuhlaa Salossa.

Tänä vuonna juhlimme isämme serkun Ainon satavuotispäivää – tosin päivänsankari itse siirtyi tuonpuoleiseen jo kaksi vuotta sitten.
Alun perin tätä oli tarkoitus viettää Ainon sisarusten lasten kanssa, mutta he eivät oikein innostuneet asiasta.

Joten me kaukaisemmat sukulaiset saimme pitää kestit ihan keskenämme. Mukana olivat me viisi sisarusta ja jonkin verran jälkikasvua. Yhteensä meitä oli vajaat kaksikymmentä.

Ainohan eli ilman miesriesaa koko elämänsä. Kun joku häneltä uteli, miksi fiksu, kaunis ja seurallinen neito ei koskaan päätynyt avioliiton satamaan, hän vastasi ilkikuriseen tapaansa: miksi mennä vaivaksi yhdelle, kun voi olla iloksi niin monelle.

Kun äitini jäi leskeksi, hän muutti asumaan samalle kadulle kuin Aino. Sen jälkeen he viettivät paljon aikaa yhteisissä harrastuksissa. Kävivät kielikoulua, kävelivät toiselle puolelle kaupunkia ostamaan tarjouskahvia ja pysyivät hyvässä kunnossa.

He matkustelivat paljon yhdessä, myös hiukan kauempana. Kanarialla, Madeiralla. Ja pääsivät käyttämään kielitaitoaan...

Ilta oli pyhitetty kertomuksilla Ainosta. Niitä riitti runsaasti.

Otimme myös perinteisen potretin meistä sisaruksista. Valoa oli hiukan vähän ja kännykän kuva oli hieman epätarkka. Toisaalta se oli vaan hyvä, kun kohteet alkavat olla jo hieman rapistuneita!

Tässä me Helenan ja Maunon jälkikasvu olemme.
Oikealta vasemmalle Matti, Leena, Sirkkaliisa, Maija ja Ilkka

Tässä Aino.
Valitettavasti lasi peilasi kuvanottajaa ja vähän muutakin mukaan!