Parta lähti

Kävin eilen fysioterapeutilla, hän hiukan käsitteli pohkeitani.

Tänä aamuna heräsin vasta vähän ennen kahdeksaa – yöunta oli tullut yhdeksän tuntia. Sellaista tapahtuu meikäläiselle ani harvoin, viimeksi ehkä joskus puoli vuosisataa sitten.

Niinpä ajattelin, että tänään on hyvä päivä koittaa juosta vitonen neljäänkymmeneen minuuttiin.

Olen luvannut ajaa parran pois, kun se tapahtuu. Nivelkierukan repeämisestä on kulunut yli neljä kuukautta. Olen sen jälkeen hölkännyt noin 40 kilometriä, vauhti on ollut hieman alle yhdeksän minuuttia/km.

Lähdin kotoa liikkeelle reippaasti. Vauhti kahdella ensimmäisellä kilsalla 7.40. Tosin se oli lievään alamäkeen.
Vielä kolmaskin kilometri meni alle 8 min/km.

Kääntöpisteeltä oli vastaavasti lievää ylämäkeä ja vauhti tippui, mutta säilyi sentään niin hyvänä, että tiesin alittavani ilman suurempia vaikeuksia tavoiteajan.

Taisin jopa ottaa pienen loppukirin ja pääsin 40 s alle tavoiteaikani.
Syke nousi maksimissaan 156:een – niin ylös se ei ole tainnut nousta puoleen vuoteen.

Ajoin parran pois heti lenkin jälkeen.
Hikikään ei ollut ehtinyt kuivua.

Tämä otettu ennen parranajoa.
Hiki olikin tullut parran ajamisesta, ei juoksusta!

Laitetaan tähän todiste, että tosiaan juoksin matkan alle tavoitteeni.