MeillÀ on mökillÀ ollut kohta kymmenen vuotta polttava sisÀvessa. Pojat hankkivat sen Ullalle lahjaksi, kun hÀnelle tuotti ja tuottaa suuria vaikeuksia asioida puuceessÀ, jonne on talolta kuitenkin matkaa kohtuullisen paljon liikuntarajoitteiselle.
Laite on jo pari vuotta ollut sellainen, ettÀ puhaltimen kÀynnistys on vaatinut pientÀ temppuilua. Ja ilman tuuletinta polttava vessa hyvin nopeasti polttaisi hiukan muutakin kuin sen ihmisen tuottaman biojÀtteen.Vaikka henkilökohtaisesti en tuntisi suurta tuskaa, vaikka se kaksisataa vuotta vanha rötiskÀ palaisikin maan tasalle.
Niin tai nÀin, otin tÀmÀn pömpelin mukaani, kun lÀhdimme viimeksi takaisin Nauvosta. Sen jÀlkeen yritin ensin löytÀÀ huoltoa Turusta Separett-tuotteille. Laitteen myyjÀ ei tiennyt ja nettisivujen mukainen huoltofirma ei tiennyt Separettista hölkÀsen pölÀystÀ.
Kerroin sÀhköpostilla maahantuojalle ongelmastani ja sitten alkoi tapahtua.
He pyysivÀt lÀhettÀmÀÀn laitteen takana olevasta kilvestÀ kuvan ja lisÀksi pari muuta tietoa. Totesivat laitteemme olevan vessan ensimmÀistÀ sukupolvea ja tarjoutuivat ottamaan sen vaihdossa sekÀ toimittamaan tehdaskunnostetun uudella tekniikalla ja kahden vuoden takuulla olevan vanhan tilalle.
PyysivÀt vajaan tonnin tÀstÀ kaupasta.
Pakkohan se oli tilata.
KÀyn vaihtamassa tuotteet Vantaalla PÀÀsiÀisen jÀlkeen. Kun tÀmÀ on tehty, me varmaan muutamme kesÀksi Nauvoon.
HyvÀsti lÀmmin suihku, katuvalot ja muu urbaaninen toiminta.
Mutta ei hÀtÀÀ, mökkirantaan ajautui 400 metriÀ pitkÀ konttialus. Ja kontit ovat tÀynnÀ viinaa ja tupakkaa! KepeÀt mullat ja rasvainen maksa?
Ei kommentteja:
LÀhetÀ kommentti