Ex-Maratoonari: Hiljaisuusretriitti Itämerellä

Kun ei laina-autolla pääse kovin pitkälle, varasimme matkan Vikingiltä Tukholmaan ja takaisin.

Toki halusimme näyttää sähköautolle maailmaa ja otimme sen mukaan laivaan. Ei tarvinnut käyttää taksia ja saimme tilata etukäteen alkoholijuomat – ne tuotiin auton viereen pois lähtiessä.

Ruuhkaa ei ollut sisäänkirjautumisessa tiistaiaamuna – tulimme rantaan niin myöhään, että saimme ajaa suoraan laivaan. Henkilöautoja taisi olla laivaan tulossa parikymmentä, rekkoja enemmän.

Olimme tilanneet kunnon huoneen leveillä sängyillä. Hintaan sisältyi myös aamiainen paluumatkalla. Ulla kun ei syö aamulla mitään, niin menin neuvontaan kysymään, jos voisimme syödä sen aamiaisen nyt heti. Siellä ilmoitettiin, että se ei käy, heillä on sellaiset säännöt. Laajasanaisesti ihmettelin miksei ja vihdoin virkailija sanoi, että mene kysymään aamiaisravintolasta, jos antavat poikkeusluvan.

Kerroin hovimestarille ongelmastani ja hän totesi, että ei ongelmaa, tervetuloa!
Ruokasalissa oli väljää ja jokainen sai käyttöönsä muoviset ottimet, joilla poimia ruokaa lautaselleen – hygieenistä.

Laivalla kiinnitti huomiota se, että kaikilla oli maskit naamalla paitsi syödessä ja juodessa. Jopa rekkakuskit käyttivät niitä. Ainoat poikkeukset olivat pari perussuomalaisen näköistä otusta, ja yksi ranskalainen poikapari.

Väkeä oli laivalla vähän, minulle kerrottiin, että matkustajia alle sata ja henkilökuntaa noin viisikymmentä. Ilman tukiaisia liikenne loppuisi kuin seinään.

Ikinä en ole ollut enkä tule olemaan noin rauhallisella matkalla Ruotsin laivalla. Menomatkalla matkustajien joukossa ei yhtään lasta. Oikein hämmästyimme, kun paluumatkalla näimme yhden varhaisteinin.

Minulla oli kamera mukana, mutta ulkona oli niin kylmää ja tuulista, että lintukuvia en saanut. Ikkuna olivat niin likaisia, että niiden läpi ei kuvia voinut ottaa. Muitakin kuvia tuli otettua vähän.

Vaikka kuulun siihen ryhmään, joka ei elä syödäkseen vaan syö elääkseen, niin laivamatkan tärkein anti on aina ollut syödä loistava ateria. Nyt koko laivalla oli auki vain yksi baari, josta sai ruoka-annoksia ja juomaa.

Vaan olisimme me hiljaisuusretriittiläiset mielellään syöneet hyvin – tästä jäi hieman paha mieli.
Muuten matka meni oikein hienosti eikä vaimokaan jaksanut kouluttaa minua koko aikaa!