Pyörälenkki

Eilen aamulla Oura-sormus oli analysoinut edellispäivän tekemiset ja niitä seuranneen yöunen. Se ilmoitti varsin selkein sanakääntein, että kuntoni on aivan surkea ja minun pitäisi mennä pitkälleni ja levätä koko päivä.

Onneksi ranteesta kovan kurin kannattaja Garmin. Se totesi, että tänään olisi oikein sopiva päivä testata anaerobinen kynnys.

Se tapahtui siten, että kymmenen minuutin verryttelyjuoksun jälkeen piti juosta 22 minuuttia vauhdilla 5.50/km. Enhän minä raukka siihen vauhtiin pystynyt kuin puoleen väliin ja sen jälkeen vauhti rauhoittui. Eli matkustus painoi ja tulosta ei tullut tai löytynyt.

Tänä aamuna Oura heräsi todellisuuteen ja kehui yöuneni laatua ja kyseli, että mitäs repäisevää mahtaisin keksiä tälle päivälle.
Keksin mennä pyöräilemään. Aamulla piti olla loistava pyöräilysää. Lämpötila lähellä kymmentä astetta ja vieno pohjoistuuli.

Tuuli oli paljon kovempi ja pyöri niin, että koko ajan tuntui olevan vastatuuli. Lisäksi Kaarinan läpi ajaessani koululapset lähtivät kotimatkalle pyöriensä kanssa. Koko ajan sai niitä varoa, kun äidin pienet silmäterät pyöräilivät kolmekin rinnakkain ja mutkittelivat kääntyillen pyörätien laidasta laitaan. Pari kertaa olin lapsiin törmätä ja jouduin niitä opastamaan aika kovaa kieltä käyttäen. Hurjaa touhua – jatkossa pitää valita reitti syrjäisille teille, voi säästyä monelta kaatumiselta.

Kolmekymmentä kilometriä jäi taakse ja ahteri kesti sen rasituksen ihan hyvin.

Päivän reitti, väri kertoo vauhdin (tai siis hitauden).
Matka suuntautui aluksi pohjoiseen.